Ravintola Peppersack

Ravintola Peppersack ei tarjoa ainoastaan hyvää ruokaa ja ystävällistä palvelua vaan myös kokemuksen astumisesta kokonaan toisenlaiseen maailmaan. Ravintola sijaitsee talossa, jonka historia ulottuu satojen vuosien taakse ja jonka mystinen ilmapiiri, miellyttävä kynttilänvalo ja jokailtaiset miekkataistelut vievät vieraat matkalle ajassa taaksepäin. Ravintola Peppersackissa on monessa eri kerroksessa pöytiä suuremmille ryhmille ja romanttisia nurkkauksia pienemmille seurueille.

Kahvila Peppersack,

Peppersackin talon ensimmäisessä kerroksessa on ravintolan lisäksi myös kahvila Peppersack, jonka ovet avautuvat kaupungin asukkaille jo aamuvarhaisella ja josta saa uunilämpimiä leivonnaisia, joita voi joko nauttia itse paikalla tai ostaa mukaan.
Valikoimassa on leipiä, piiraita, kakkuja ja pikkuleipiä ja luonnollisesti myös vuosien mittaan asiakkaiden suosikiksi tulleita rinkeleitä, joiden valmistuksen leipurimme aloittavat jo kukonlaulun aikaan.

Ravintola Peppersack sijaitsee Tallinnan vanhankaupungin sydämessä, Raatihuoneentorin välittömässä läheisyydessä.

Osoite: Viru 2 / Vana turg 6, Tallinn
Puhelin: +372 6 466 800
Sähköposti: peppersack@peppersack.ee
Sun-Tor: 9-23
Per-Lau: 9-24

Ravintola Peppersack on saanut nimensä vuonna 1520 talon omistajaksi tulleen Hans Pepersackin mukaan. Hän oli omana aikanaan erittäin menestyksekäs maustekauppias. Tuohon aikaan maustekauppiaita haukuttiin pippurisäkeiksi, mutta Hans, joka ei hävennyt omaa ammattiaan, ottikin pilkkanimen omaksi sukunimekseen. Niinpä myös nykyään, monta sataa vuotta myöhemmin, ravintola Peppersackin pääoven yläpuolella riippuu ylpeästi talon symbolina toimiva pippurisäkki.

 

Historia

1370 – Vanhein kirjallisena säilynyt tieto kahdesta rakennuksesta, mitkä kuuluivat kiinteistöön: vasemmalla puolella kiviaitta (stenhus), mikä kuului kauppias TIDEMANUS CROWEL´ille oikealla puolella puurakenteinen asunto, jonka Tidemanus Crowel myi raatiherra JOHAN DUDERSTADT´ille. Tidemanusen aitta otti hallintoonsa (tai käsitti) vähemmän kuin puolet nykyaikaisen rakennuksen Viru 2 kadunviereisestä osasta. Vanhoissa historiallisissa asiakirjoissa on toistuvasti nimitetty aittaa vilja-aitaksi. Näin olleen voimme päätellä, että pääasiallisesti säilytettiin täällä Tallinnan tärkeimpää vientitavaraa – ruista.

1430 – kiviaitta kuuluu Tallinnan kivenhakkaaja- muurari GERLICH WITTEelle, joka on ikuistanut itsensä kaupungin historiaan rakentamalla Pyhävaimu kirkolle kapean tornin.

1431 – kauppias GERKE ottaa lainaksi 300 riian markkaa korvatakseen puurakenteisen asunnon kiviasunnolla: 100 lepratautisen Jaanin vaivaistalolta, 100 Pyhävaimu vaivastalolta ja 100 yksityishenkilöltä

1434 – GERKEn “moderni” kivitalo 40:n metrisellä kiinteistöllä on valmistunut:

aitta – asunto kaksihuoneisella pohjakaavalla (tai pohjapiirustuksella), tyypillista Tallinnan gootiikalle: jättiläiskokoinen ja hyvin korkea keittiö takkipiippuineen ja seuraavana pienempi sekä matalampi perhehuone (latinaksi dornse, sanasta dormire – nukkua). Olohuoneen lämmitykseen käytettiin kuumaa ilmaa, mikä tuli kellarissa sijaitsevasta kiuas-uunista e. hypokaustumista. Huoneen valoisuuden takaajaksi oli takka. Kadun puolisen katonräystäsen alle jäi kaksi purnukerrosta, missä säilytettiin sekä kauttakulkutavaraa että oman perhen kokovuotista viljavarastoa. Fasadilla on kirkon arvoinen teräväholvinen portaali, eteisen ikkunat kiviristikkoineen ja kivipuitteineen sekä kaksi segmenttikaarisilla koristeilla tavaraluukkua. Aivan ihmeenkaupalla ovat säilyneitä kaiverretut viinirypäle- oksaiset koristelestit päätykolmion reunalla – muuten viimeiset tämäntyyppiset goottilaistyyliset koristeet Tallinnassa. Vanha tori 6 (Vana turg 6) aitta-asunnon kapenevalle pihalle rakennettiin myös talousrakennuksia: alakerrokseen hevosen-talli, kärryvaja, puuvaja, sekä navetta; yläkerroskella oli taas palvelijoiten huoneita, jonkunlaisia piilokoppeja heinää ja kuka-ties mitä varten.

1437 – Rakennusmestari GERLICH WITTE lopettaa kiviaitansa saneerauksen rakennuksessa Viru 2. Luultavasti rakennettiin silloin myös kivinen holvikaytävä, mitä kautta vielä nykypäivinäkin pääsee kummankin talon pihalle. Holvikäytävän päälle rakennettiin kapeamuotoinen asuntotila.

1481 – Kummankin rakennuksen omistajana toimii emäntä MARGARETA LYFFLAND.

Ca 1500 luku – Isännäksi on saanut HERMEN POTGETER (ruukkumestari, mikä viittaa hänen tai hänen esi-isiensä ammattiin pronssipata-mestarina).

Ca 1520 luku – Uusi isäntä, herra HANS PEPERSACK (pippurisäkki). Aatelisilla oli tapana olla hiukan ivallisia tavallisia kansalaisia kohtaan: he kutsuivat yrttikauppiaita “pippurisäkeiksi” ja käsityöläisiä “muurauslastoiksi”. Meidän Hansun esi-isä nimeltä Evert otti sen pilkkausnimen myös aidoksi sukunimeksi: ei ollut mitään syytä hävetä sitä ammattia, mikä antoisimmina aikoina tuotti tuloja enemmän kuin 2000% !! Kateelliset kartanoherrat kerääsivät omilta pelloilta harvoin sen enempää kuin 5 mukulaa (tai siementä).

1530 – Seuraavana omistajana astuu “pippurisäkkien” porukasta esiin – HANS FROSSEL (Konnamainen). Säilyneitä ovat sisäisen porttaalin sepellyskivi sekä hänen perhemerkin ja suvun vaakunaksi valitsettuja kolme takakoivilla seisovaa sammakkoa. Rosettien merkityksenä keskiaikaisen symboolikan mukaisesti on tietysti viitata siunaukseen. Alustavasti näytti veistokiven jalostus värilliseltä viimeistelyltä.

1574 – Talonhallinta jää ilman omistajaa. Parasta-aikaa on menoilla tuhoisa Liivisota. Yksi osa kansalaisia pakenee köyhistynyt kaupungista, toinen osa kuolee ruttoon.

1617 – Raunioitunulla rakennuksilla kiinteistöllä alkaa nyt uusi elämä. Talo sekä aitta kunnostetaan , ostetaan lisäksi vieressä sijaitseva Viru 4 asunto. Myllärisuvusta peräisin oleva raatiherra ja suurkauppias JOHAN MÖLLER III on menestyksellinen . Hänellä on jopa kaksi naista (peräkkäin), seitsemän tytärtä, kolme taloa, muutama poika sekä kartano Kundassa.

1627-28 – Johan joutuu sponsoriksi – hänen kustantamana uusitaan vanha ja maatunut raatihuoneen tornikypärä, sillä siitä tulee uusi ja moderni

1629 – JOHAN MÖLLER tilaa Viru 4 talonsaan hyvin edustavat koristeportaat. Niiten edessä sijatsevan pienen kiviterassin koristelaatta (etikuplaat ) allegorioineen Justitia (oikeudenmukaisuus) on tänäpäivänä koristamassa raatihuoneen holvia. Raatiherran sukuperään viittaa Möllerin vaakuna puoliskalla myllypyörällä. Viru 2 rakennusta kunnostetaan vieläkin, pihan puolisesta osasta yli puolet isommaksi. Sen kellarissa sattuu olemaan tulenkestävä aarrekammion holvikaari.

1634 – Tuontikosiskelijat talossa. Holstein-Gottorpin herttua oli lähettänyt yli sadasta jäsennestä koostuvan miehistön tutkimusretkelle tutkimaan näitä eurooppalaisille vähäntunnettuja maita kuten Moskoviitia sekä Pärsia (Persia), mutta meidän Kõrgessaaren lähistöllä heidän laiva upposi myrskyssä. Haaksirikkoiset pelastettiin Johan Möllerin Kundan kartanolle, sitten he saapuivat moneksi kuukaudeksi Tallinnaan. ADAM OLEARIUS, yksi lähettiläistä, löysi Tallinnan merkilliseimmäksi sekä kauniimmaksi nähtävyydeksi olevan raatiherra Möllerin tyttären Katharinan. Toinen lähetystön jäsen, PHILIPP CRUSIUS, ihastui vieläkin enemmän nuorimpaan tyttäreen Maria Mölleriin. Niinä aikoina oli rakennuksessa käytössä takka, jonkan mutkalliset reunakivet ovat nyt muurattuina eteisen laitamuuriin.

1639 – Holstein- Gottorpin tutkimusretki päättyy Oriendista takaisin Eurooppaan. Tallinnassa pidetään viidet häät kerrallaan. Katharina Möllerista tulee Adam Oleariusen morsian ja hän poistuu Tallinnasta yhdessä miehensä kanssa. Mutta Philipp Crusiuksesta tulee Vanhalla torilla (vana turu) kotivävy avioituessaan Maria Möllerin kanssa ja hän saa apilta perinnöksi Viru 2 talon. Hän astuu myös Viron ruhtinaskunnan palvelukseen ja kodifioi paikallisen maaoikeuksen.

1647 – Schleswigissa ilmestyy Adam Oleariusen “Uuden orientaalisen matkan” ensipainos.

1649 – ADAM OLEARIUS vierailee viimeisen kerran Tallinnassa ja piirtää itäpuolisen kaupunkipanoraamin, mikä kupariin kaiverrettuna ilmestyy hänen matkakirjansa toisessa painoksessa.

1652 – Johan Möller III kuolee. Hänet haudatetaan Niguliste kirkkoon, missä jo vuodesta 1599 on perheen hautakammio sekä muistotaulukko. Nyt tilataan puuepitaafi (epitaafi on taulukko, missä lukee vainaajalle omistettu muistolausunto), mihin maalataan arvokas vainajamme yhdessä koko lukuisan perheneensä kanssa. Kuvassa he näyttää sellaisilta hyvin hurskailta : kaikki ovat alastomina polviasennossa ja rukoilevat Kristus-lapsukaisen edessä. Valitettavasti tämä kiva muistotaulukko tuhoutui Nigulisten pommituksessa maaliskuussa 1944.

1656 – Ilmestyy Schleswig-Holsteinin herttuan bibliotekaari (kirjastonhoitajan) ja hovimatemaatikko Adam Oleariusen täydennetty uusi matkakirja Moskoovian sekä Pärsian (Persian) matkareitistä, mikä saatiin aikaan Holsteini lähetystön lähettämisellä Venäjän tsaarin sekä Pärsia (Persian) kuninkaan luo. Sitä teosta painettiin 5-enä saksan kielisenä jälkipainoksena. Samanlaisesti myös käännöksiä ranskaksi, englanniksi sekä venäjäksi. XVII vuosisadan kuuluisimmaksi matkakirjaksi osoittautunut Oleariusen kirjassa on julkaistu kaksi Tallinnan kuvaa, Narvan kaupungista sekä patosta; Kundan kartanosta, talonpojan häistä Virossa ja kurittamisesta kartanossa. Auktori on myötätuntoinen maaorjulaisille talonpoijlle, mutta ihmettelee virolaisten pakanallisia rituaaleja.

1656 – Ruotsin kuningatar Kristiina nostaa PHILIPP CRUSIUS´en aatelissäätyyn KRUSENSTJERNA nimen alla. Vaakunahahmoksi tulee käsi jousineen.

1659 – Philipp Krusenstjerna määritellään Ruotsin kuninkaalliseksi sijaishallitsejaksi Viroon. Hänestä ja Maria Möllerista lähtenyt aatelis-suvun kuuluisin jäsen on JOHANN ADAM VON KRUSENSTERN, admiraali Venäjän palveluksessa ja ensimmäinen ihminen maailmassa, joka purjehti ympäri maailman Venäjän lipun alla. Hänen hauta sekä hautamonumentti (1848, veistäjä Exnerin työ) on Tallinnan Tuomikirkossa toisen kuuluisan admiraalin, Samuel Greighin hautamonumentin vieressä.

1857 – Goottilaistyylinen pääporttaali likvidoidaan. Sen sijasta rakennettiin kadun tasangon asti laskeutuva yksinkertainen nelikulmainen oviaukko. Tilava eteishalli muutettiin väliseinien sekä välikattojen avulla yhdeksi pitkäksi kerrokseksi, mikä puolestaan jaettiin muutamiksi kopeiksi. Kolme viidestä maalatusta välikatosta päällystettiin nyt laudoilla sekä rappauksella. Huoneissa sekä kammioissaa yritettiin muutta kaikki mahdollisemman sileäksi ja vaaleaksi. Sellainen isäntämiellinen käytännöllisyys oli kyllä sopiva ajanhengelle, mutta toisaalta se muutti talon ikäväksi.

1880 – Katto sai kattokivien sijasta peltipäällystyksen. Fassaadi menetti upean kivileijonan yhdessä tuuliviirineen, mikä tähän asti oli ollut talolle pääkoristeeksi.

Ca 1910 – Entisen aitan alakerroksen ikkunat muutetaan isoiksi näyteikkunoiksi, jotka soveltuivat hyvin Viru kadun, kun tavarakadun uusimpaan muotivirtaukseen.

Ca 1920 – Viiltotalon puolikellarista (vasemmalla) syntyy kuusi pöytäinen pien-kahvila “Gnoom”, mistä tulee vanhojen rouvien suosituin kahvila vuosikymmeneiksi.

Ca 1935 – Viiltotalon puolikellarissa (oikealla) aloittaa toiminnan “Agfan” fotokauppa. Täksi ajaksi on koko kiinteistön huoneet modernisoituja siinä määriin, että menneisyyden taidearvollisista yksityiskohdista on jäänyt päällystyksettä sekä häviämättömäksi vain kaksi piirrettyjä pilarikattoa.

1940, elokuu – Talonhallinto kansallistetaan neuvostovallan puolesta

1944, maaliskuun alkupuoli – “Agfan” fotokaupan takana sijaitsevaan kellariin kokoontuu hirveä määrä rottia sekä hiiriä. Se on kummallista, mutta he niinkuin tietäisivät, että tämä talo jää ehjäksi neuvostolaisten pommihyökkäyksen jälkeen, mikä tapahtui 9. maaliskuuta, illalla.

1960 – Uusitaan punainen kattokivinen katto. Kaupunkimuseosta tuodaan harjakattoa varten barokkilaistyylinen viiltokivi. Mutta kaupungin muinaismuistoyhdistyksellä ei riittää enää rahaa eikä energiaa tuuliviiren tilamiseen. Kuitenkin valmistuu kolme eri luonnosta kokonaisen rakennuksen restaurointiin. Niiten toteuttaminen taas ei onnistuu syystä tai toisesta, koska hirmuisen asuntopulan takia ei pystytetä muuttamaan vuokralaisia muualle.

1676 – Philipp Krusenstjerna kuolee.

1710 – Venäjän armeijan piirittämisen jälkeen leviää kaikkialla taas rutto ja sen tulokseena jää talo taas ilman isännöitsijää sekä asukkaita.

1717 – Perhe NOTTBECK ostaa kiinteistön ja hoitaa remontin. Tämän suvun jäsenet olivat pääasiallisesti kauppiaat tai lakimiehet, monet niistä kuuluivat magistraatiin (tietty poliittinen hallintoelin niinä aikoina). Suvun vaakunahahmoiksi ovat puu sekä joutsen. Vielä hiljattain olivat Nottenbeckien uudistuksista tallella neljä maalattua poikkihirsikattoa akantusvitsoineen (punasella taustalla).

1782 – Kauppiantytär MARGARETA HELENE BROCKHAUSEN perii kiinteistön myötäjäiseinä. Myös hän kuului perinteiseen raatisuvuun. Esi-isien talonhallinnallisen paikan myötä nimitettiin Tallinnassa Brookusvuoreksi alue, mikä tänäpäivänä kantaa nimeä Sulevimäe ja Olevimäe. Hyvin varmasti tehtiin myös nyt täällä uudistuksia. Valkoisella taustalla siniset kukat maalattiin yhden katon pilareille (malleina posliinimaalaukset).

Ca 1790 – Aitta myytiin venäjän kauppias ARTEMI MIHHEJEVILLE.

Ca 1810 – Hänen leski ANNA perii asunnon.

1852 – Vanha pihaosa hajotettiin. Sen sijalle rakennettiin kolmekerroksinen tiilirakennus halpoineen vuokra-asunnoineen. Kuvernementtiarkkitehti Gablerin piirustuksen mukaan rakennettiin vanha aitta asuntotaloksi. Hajotettiin myös aitan leveämuotoinen päätykolmio, valmisteltiin ikkunarivi sekä myöhäisklassistinen rappaus.

1853 – Kauppiasta PJOTR PAVLOV´ista on tullut uusi omistaja ja hän aloittaa uusilla muutoksilla.

1975 – Valmistuu neljännes restaurointiprojekti.

1978 – Ennen kuin asukkaat ehtivät lopullisesti muuttaa muualle, sattuu tulipalo. Yksi ihminen menehtyy tulipalossa ja myös puuportaat häviävät.

1979 – Alkaa kahvila “Gnoomin” uusi restaurointi – ja nyt siitä tulee todella gigantti. Kaupunki käyttää hyväkseen vuonna 1980 tapahtuvien Moskovan olympialaisien hyötyjä: liittyeen olympialaisien purjehdusregattiin kunnostetaan vanha-kaupunkialue. Tallinnassa työskentelee puolalaisia restauroijaa yhtiöstä “ PKZ” (pracovnia konservacii zabytkow – muistomerkkien talletuspaja) ja Moskovasta tulee heille palkka. Puolalaiset eivät paljon kunnioita paikallisten miesten projektia. Arkkitehti A.Maciur Gdanskista luo uuden piirustuksen (pohjakaavan). Mutta hänelle esitetty tehtävä ei ole ollenkaan helpoin, koska tilaaja vaatii rakennukselta liiankin mutkikaisia funktioita. Kiinteistöllä pitää olla ravintolatila, kahvila, viinikellari, keittiö, leipomo, varastoja, esikäsittelytiloja, pesutiloja, paikkoja henkilökunnalle. Kaiken tämän aikaansaamiseksi hajotettiin vanhaat piharakennukset ja rakennettiin uusi ja huomattavasti tilavamapi rakennus.

27.12.1980 – “Gnoomi” avataan uudelleen. Nimi säilytettiin, vaikkapa entisestä “kääpiöstä” oli syntynyt täysin uusi ja paljon mahtavampi ravitsemusliike. Rakennustöiden mennessä palautettiin iso eteishalli ja esiteltiin joku määrä löydetyistä yksityiskohdista sekä konstruktioista. Samanaikaisesti ilmestyi rakennukseen myös sellaisia yksityiskohtia, mitkä eivät suinkaan liittyy Tallinnan gootiikkaan, vain puolalaiseen barokkiin. Täytyy myös valittaa sitä, että ei palautettu poikkihirsikattoja piirrostukseineen. Meidän sisäarkkitehti Leila Pärtelpoeg suunnitteli ravintola- sekä kahvilatiloihin vanhasta barokki- sekä biidermeierkalustosta lähtevän kauniin sisustuksen.

Varaa pöytä

Vahvistamme varaukset sähköpostitse mahdollisimman pian.
Iltaisin ja viikonloppuisin tehdyt varaukset vahvistamme seuraavan arkipäivän kuluessa.

Samaksi illaksi tai viikonloppuna tehtävät varaukset pyydämme tekemään puhelimitse:
+372 646 6800

Varaukset
Omat tietosi

Osoite

Viru 2 / Vana-turg 6, Tallinn

Puhelin

+372 6 466 800

E-mail (ravintola)

peppersack@peppersack.ee

Puhelin (kahvila)

+372 6 466 995

Avoinna

Sun-Tor: 9-23 Per-Lau: 9-24

E-mail (kahvila)

kohvik@peppersack.ee